top.jpg

GRANÅSAN TOIMITILAT JA HEVOSPAIKAT

Granåsan tilalla kaikki hevoset asuvat pihatossa. Käytössä on isohkot tarhat 4-5 hevosryhmälle sekä pari pikkutarhaa yksittäisille koulutettaville, uusille tai esimerkiksi sairaslomalla oleville hevosille. Jokaisella ryhmällä on oma sisätilansa, jossa on makuualustana turve-, hamppu-, olkipelletti- tai olkipeti. Yritämme koko ajan etsiä paras mahdollinen ratkaisu, jotta hevoset ei söisi patjamateriaalia. Ulkona hevosilla on pitäväpohjainen metsätarha. Tarhoista aukeaa lisää oleskelutilaa laitumille, joille hevoset pääsevät myös talvella, kun pohja kestää. Huoltotilana toimii lämmin talliosa, jossa on satulahuone, vesikarsina, kuivaushuone, rehutila sekä neljä karsinaa väliaikaiseen majoitukseen.



 

 

 

 

 

Tällä hetkellä hevosille ruokitaan heinää 3 kertaa päivässä tai lähes vapaasti heinäpöydillä - riippuen ryhmän lihavuuskunnosta. Hevoset syövät heinät tiheäsilmäisistä verkoista, jotta he eivät pystyisi ahmimaan heiniä muutamassa minuutissa, eivätkä sotkemaan heinät ympäriinsä. Hevoset saavat väkirehua automaattiruokintajärjestelmän avulla tai omistajat ruokkivat ne itse. Jokaisella hevosella on tunniste, jonka avulla automaatti tunnistaa hevosen, kun tämä astuu ruokintapilttuuseen. Järjestelmä annostelee väkirehua pienissä määrissä ympäri vuorokauden, mikä on hevoselle paras mahdollinen tapa syödä ja hyödyntää väkirehunsa. Muut hevoset eivät pääse häiritsemään, kun hevonen syö, ja tietokoneesta tarkistetaan, että jokainen hevonen syö. Kokemukset osoittavat, että useimmat hevoset oppivat nopeasti käyttämään rehuautomaattia, vaikka ongelmia välillä saattaa olla. Rehuautomaatti myös motivoi myös hevosta liikkumaan, koska hevonen käy usein tarkistamassa löytyykö sieltä ruokaa. Granåsalla osaa heinäruokinnastakin tulee toimimaan automaatin avulla, ettei ruokintakertojen välissä ole yöllä liian pitkä aika ja jotta laihat hevoset saisivat enemmän heinää. Kaikki hevoset syövät muuten heinää yhtäaikaa koska hevosten heinän syönti, niinkuin laiduntaminenkin, on niille sosiaalinen tapahtuma. Heinähäkkejä ja -verkkoja tulee kuitenkin olla riittävä määrä, ettei mikään hevonen joudu odottelemaan vuoronsa. Kesäisin laidunnan pitäisi riittää, koska Granåsan hevosten käytössä on kaikkiaan n. 30 ha maata.

Granåsan toimintaa varten tilalla on 35m x 70m kokoinen ratsastuskenttä, 25m x 65m maneesi ja suunnitteluihin kuuluu pyöröaitaus. Maneesilla on lämmin kerhotila, jossa WC ja suihku. Kerhotilasta on mahdollista seurata maneesissa ja kentällä tapahtuvaa toimintaa. Ratsastajien käytössä on myös estekalusto erikoisesteineen.


Luonnonmukainen hevosenpito

Hevosten luonnolliset tarpeet ovat selvästi erilaiset kuin meidän ihmisten. Sen takia on tärkeää, että otamme selvää hevosten elintavoista ja opimme ymmärtämään niiden tarpeita. Hevosten elintärkeisiin tarpeisiin kuuluvat laumaelämä, liikkuminen ja jatkuva korsirehun syöminen. Luonnolliseen hevosenpitoonhan emme pysty, koska hevosemme elävät kuitenkin kesyhevosina. Luonnonmukainen hevosenpito sen sijaan tarkoittaa mahdollisimman luonnollista hevosenpitoa. Kun haluamme käyttää hevosta omaan käyttötarkoitukseemme, vastuullamme on luoda niille mahdollisimman luonnonmukainen elinympäristö taataksemme niiden hyvinvoinnin.

Granåsan toiminta-ajatuksena on toteuttaa mahdollisimman luonnonmukainen elinympäristö hevosille ja siksi tarjoamme korkeatasoisia pihattopaikkoja.

Luonnossa hevonen vaeltaa lauman mukana kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa, käyttää noin 16 tuntia syömiseen ja vain 4 tuntia nukkumiseen. Lauman liikkuessa paikasta toiseen myös hevosten syömä kasvillisuus vaihtelee. Kun hevoset käyttävät paljon aikaa syömiseen, niiden kehon asento on enimmäkseen pää alhaalla rentoutuen.

Luonnonmukaisessa hevosenpidossa voimme mielikuvitusta käyttäen toteuttaa melkein kaikkia hevosten luonnollisia tarpeita. Laumassa hevoset voivat toteuttaa sosiaalisia tarpeitaan, joita ovat esimerkiksi toistensa koskeminen ja rapsuttaminen, sekä yhdessä syöminen, lepääminen ja leikkiminen. Pihatossa hevoset voivat liikkua vapaasti ja tarhoja suunnittelemalla voidaan järjestää vielä lisää liikuntaa, esimerkiksi tarjoamalla heinää, väkirehua ja vettä eri paikoissa. Ruokintaa suunnittelemalla saadaan aikaiseksi monipuolinen ruokavalio ja automaattiruokintajärjestelmällä hevoset syövät tasaisesti ympäri vuorokauden.

Luonnonmukainen hevosenpito on perustana hyvään valmennukseen, koska vain mieleltään ja lihaksistoltaan tasapainoinen hevonen voi kehittyä optimaalisesti. Laumassa asuvat hevoset ovat useimmiten rauhallisia ja harmonisia, kun ne tuntevat lauman säännöt ja saavat tukea ja turvaa toisten hevosten seurasta. Tämä turvallisuuden tunne ne voivat usein ottaa mukaansa myös ihmisten seuraan, eli koulutukseen ja ratsastukseen tai ajoon. Laumassa hevonen oppi myös hevosmaailman säännöt sekä toisten kunnioittamista, mitä taitava hevosihminen voi sitten hyödyntää.

 

 

HENKILÖKUNTA

 

Åsa Grönlund

s  1981 Bromarvissa
Koulutus:  Fil Kand aineina ranska ja suomi,
kasvatustieteen perusopinnot
Kvisin maatilan omistaja/maajussi
Oy Granåsa Ab:n toimitusjohtaja



Olen maatilalta kotoisin ja ensimmäisen oman ponini sain vuonna 1992 aivan liian nuorena, joten monia asioita tuli opittua kantapään kautta. Ponista opin loppujen lopuksi aika paljon, kuten esimerkiksi miten hevosen fyysinen tila vaikuttaa sen käyttäytymiseen. Monia väärinymmärryksiä olisi kuitenkin voitu välttää jos saatavana olisi ollut asiantuntevaa apua. Ponin takia innostuin myös luonnollisesta hevostaidosta.

Vuonna 2001 aloitin opiskelut ranskankielen opettajaksi Åbo Akademissa, mutta opiskelut on jäänyt töiden takia loppusuoralle. Opiskelujen ohella jatkoin myös hevosten opisssa. Ensimmäinen kosketus ns. luonnolliseen hevostaitoon oli tullut jo vuonna 1997 Leslie Desmondin klinikalla. Sen jälkeen olen hakenut oppia suomalaisilta ja ulkomaalaisilta  hevostaidon oppimestareilta ja vuosien varrella olen kehittynyt ratsastajana ja hevosten käsittelijänä. Iso askel eteenpäin tapahtui kesällä 2002, kun kävin Yhdysvalloissa opiskelemassa luonnollista hevostaitoa ja tutustumassa alan ammattilaisiin. Se oli kiinnostava kokemus, jonka aikana opin millaiseen hevostaitoon haluan pyrkiä ja sain lisää itseluottamusta ja selkeämmän kuvan omaan työskentelyyni hevosten kanssa. Opin, että maailmassa on monta osaajaa, eli yleensä taitavat ihmiset, jotka opettavat hevosille ja hevosenomistajille tekniikoita, joilla toimia eri tilanteissa. Onneksi maailmassa on myös todelliset hevosmiehet ja -naiset, jotka voivat esimerkiksi vajaassa kymmenessä minuutissa naruriimussa käsitellen saada vähän vastahakoisesta ja sammuneesta hevosesta herkän ja  kuunteliaan ratsun, joka toimii löysin ohjin lähes ajatuksen voimalla. Se on mielestäni oikeaa hevostaitoa.

Vuonna 2003 hevosmääräni kasvoi vaikka oli tarkoitus opiskella ensin loppuun. Elämäni astii kuitenkin iki-ihana oppimestariherkkyydestä Boris (1989-2003), jota tunsin jo ennestä sekä Reini (1994-), joka opetti minulle miten hevosta voidaan lastata hevosautoon ja ettei kaikki hevoset tule kaikkien kanssa toimeen, joten vuosi myöhemmin saapui huumorintajuinen gotlanninrussi Gute (-2010)

Vuonna 2007 ostin Kvisin maatila, johon muutin kevättalvella 2009 minun kahden koirani kanssa, odottelemaan Granåsa hevostilan valmistumista ja hevosten saapumista kesällä 2009.

Hevosten seurassa oppiminen ei lopu koskaan ja onneksi minulla on parhaat mahdolliset opettajat hevosissa. Toivottavasti sinäkin voisit tulla Granåsalle oppimaan!

 

Tiia Kähönen

Tallinhoitaja

 

Sara Autelo

Asuu tilalla ja pyörittää omaa firmaa ja toimintaa, silloin kuin hän ei auta Granåsaa kaikenmaailman eri työtehtävissä.

Sara pitää tunteja Akateemisessa Ratsastustaiteessa sekä maastakäsin että ratsastaen.

Lisätieto Saran blogista:  http://sautelo.wordpress.com/