top.jpg

HEVOSTEN KOULUTUS

Granåsan hevostilalla Åsa Grönlund kouluttaa nuoria ja vanhempia hevosia maastakäsin ja selästä klassisen ratsastuksen hengessä.  Myös ns. ”ongelmahevosia” koulutetaan uudestaan yhdessä hevosen omistajan kanssa. Tavoitteena on aina turvallinen ja harmoninen kumppani hevosen omistajalle, olipa kyse tulevasta kilpailutykistä, entisestä ravurista, pullaponista tai kestävästä harrasteratsusta

Koulutuksessa otetaan aina hevosta huomioon ja hevonen sanoo missä tahdissa edetään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei hevosta pitäisi haastaa, ja ettei menisi välillä jopa vähän matkaa hevosen mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta edistystä tapahtuisi. Hevoselle ei kuitenkaan pitäisi laittaa niin paljon painetta, että se pelkää tai joutuu puolustamaan itseään, eli liian pitkälle mukavuusalueen ulkopuolelle ei saisi mennä, silloin hevonen tuskin kykene ottamaan oppeja vastaan.

Luonnollinen hevostaito - ensimmäinen peruskivi

Yleensä aloitetaan koulutus ihan alusta, eli tavallisilla talutusharjoituksilla (naru)riimussa. Tällöin varmistetaan, että hevonen tietää myöntää paineelle riimusta, ja että se ymmärtää väistää ihmistä ja esim. käden painetta. Nämä harjoitukset on kaiken perusta ja niitä kannattaa tehdä kunnolla. Hevonen oppii kuuntelemaan ja kunnioittamaan ihmistä sekä ihmisen kehonkieltä. Se oppii pysymään rauhallisena riimussa ja parhaimmassa tapauksessa se oppii myös ajattelemaan, eikä ylireagoimaan, hankalissa tai pelottavissa tilanteissa, eli se oppii ongelmanratkaisua.

Åsa ja oma hevonen Rubina

Naruriimu-maastakäsintyöskentelyn jälkeen jatketaan riippuen hevosen (tai sen omistajan) tavoitteesta, joko klassisen ratsastuksen maastakäsintyöskentelyllä - missä hevonen oppii kapsonin* avulla tasapainottamaan omaa kehoaan, jotta se pystyisi myöhemmin esimerkiksi kantamaan ratsastajaa tai vetämään kärryjä oikein päin - tai totutellaan hevosta satulaan, valjaisiin tai jatketaan ongelmatilanteen ratkaisuun (kts alla).

 

*(ns ”portugalilaisessa” kapsonissa liina/ohja kiinnittyy pehmustettuun ketjuun hevosen nenän päällä, mikä auttaa hevosta taivuttamaan niskansa oikein ja pitämään päänsä suorana)

(kuvassa: Åsa ja oma hevonen Rubina) 

Sisäänratsastus

Sisäänratsastettava nuori hevonen totutellaan seuraavaksi satulaan ja suitsiin naruriimussa, tehdään kapsoni-maastakäsintyöskentelyä, jossa opetetaan hevosta taipumaan ja käyttämään selkäänsä oikein ennen ratsaille nousua. Tätä työskentelyä voidaan vaihdella, niin että tehdään välillä vain satulaan tutustumista, välillä vain kapsonityöskentelyä ja välillä totutellaan myös ratsastajan painoon selässä tai ravataan puomeja/pieniä esteitä liinassa tai irtojuoksutuksessa, jotta nuori hevonen ei tylsisty. Meillä  klassisesti sisäänratsastettu hevonen osaa mennä nuorelle hevoselle tarkoitetussa aika pitkässä ja matalassa muodossa sekä käynnissä että ravissa, ja se on tottunut laukkaamaan ratsastajan alla, joten klassinen peruskoulutus saattaa kestää vähän kauemmin kuin ”tavallinen” sisäänratsastus, yleensä noin 3-4 kuukautta. Tavoitteena on kuitenkin rauhallinen, luotettava hevonen, jolla on luontainen herkkyys tallella ja jolla on kaikki mahdollisuudet pysyä terveellisenä ja jaksaa jatkamaan koulutusta ratsastajan alla.

(kuvassa: Åsa ja sisäänratsastettava nuori, hevosen kehonhahmotusta auttaa peffan takana kulkeva pinteli)

 

Ongelmahevoset - eli ongelmatilanteet

Hyvä sanonta on: ”Ongelmahevosia ei ole, ainoastaan hevosia joilla on ihmisongelmia”- Tämä sanonta kertoo aika hyvin mistä on kyse; ”ongelmahevosia” ei siis ole, mutta on olemassa hevosia, jotka eivät meitä ymmärrä, eli nämä hevoset ovat meille ongelmaisia. Ongelmat saattaa olla aggressiivinen käyttäytyminen, vaikeuksia ratsastaessa (pukittelu, ryntäily, vastahakoisuus, pään heiluttelu) tai lastausongelmia yms.

Harvoin on kuitenkin kyse luonneviasta, eli hevoset eivät synny ongelmana, vain ongelmakäyttäytyminen on opittu käyttäytyminen. Jotta ongelmaan löytyisi ratkaisun, täytyy ensin katsoa ongelmaa hevosen näkökulmasta ja yrittää miettiä mistä se johtuu. Ensin kannattaa sulkea pois kaikki terveydelliset syyt, eli täytyy varmistaa, ettei hevosella on kipua - etenkin jos on kyse aggressiivisesti käyttäytyvästä tai pukittelevasta hevosesta. Tähän tutkimukseen tarvitaan ammattilainen: hyvä, mieluiten hevosiin erikoistunut eläinlääkäri, hieroja, fysioterapeutti, osteopaatti, kiropraktikko tai kavioidenhoitaja. Ja kannattaa kysyä eri ammattilaisten mielipidettä. Vaikka yksi ammattilainen ei löydä hevosessa vikaa, niin ei se valitettavasti aina tarkoita että hevonen olisi terve.
Joskus hevosella ei ole varsinaista kipua tai fyysistä rajoitusta, mutta sillä saattaa olla niin huono tasapaino tai niin reilu toispuoleisuus (taipuu esim. enemmän/helpommin yhdelle puolelle kuin toiselle), että se on sen takia hermostunut ja pyrkii pakoon tai on vastahakoinen liikkumaan. Tässä tapauksessa hevonen voi saada apua mm. klassisesta maastakäsintyöskentelystä, missä sitä voi jumpata ja venytellä liikkeessä puolelta toiseen ja opettaa kantamaan painonsa oikeinpäin.

Joskus voi olla kyse hevosesta jota on kohdeltu huonosti tai jopa pahoinpidelty – herkälle hevoselle riittää, ettei käsittely on ollut tarpeeksi johdonmukainen. Mutta kuten Buck Brannaman on sanonut, silloin ei auta olla hevoselle vain kiltti, jolloin hevosesta tulee vain pilattu pahoinpidellynuhri. Olipa syy mitä tahansa ratkaisu on aina rauhallinen, johdonmukainen kohtelu, missä hevonen ymmärtää mitä sen kuuluu tehdä ja se saa turvaa säännöistä ja ihmisen rauhallisesta johtajuudesta. Tämän takia on tärkeää, että myös hevosen omistaja osallistuu hevosen uudelleenkoulukseen, koska muuten koulutus saattaa mennä hukkaan, kun hevonen menee kotiin ja kaikki palaa ennalleen. Aina ei kuitenkaan ole kyse hevosesta jota on kohdeltu väkivallalla, joskus voi olla kyse hevosesta, joka on pilattu, eli se luulee, että ihmiset ovat täällä vain sen leikkikaverina tai palvelijana. Ja vaikka on kivaa, että hevonen on meidän ystävämme, niin hauskuus loppuu kun 600 kiloa istuu sylissä. Eli tässäkin tapauksessa täytyy rauhallisella, johdonmukaisella kohtelulla selittää hevoselle miten sen täytyy käyttäytyä, jotta sen ympärillä on turvallista olla. Joskus on myös kyse hevosesta, joka ei luota ihmiseen johtajana ja silloinkin on ratkaisu sama: johdonmukainen kohtelu, josta hevonen huomaa, että ihminen on luotettava johtaja.  

Joskus on myös pakko miettiä hevosen kokonaistilannetta: eli millaisessa talliympäristössä hevonen elää, mitä se syö, onko sillä mahdollisuus toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan, kuten seurustelu muiden hevosten kanssa ja syödä tarpeeksi korsirehua? Omistajan on pakko miettiä onko hän varautunut esim. siirtämään hevosensa toiselle tallille, jos tilanne niin vaatii, tai vaihtaa omia tavoitteita, jotta ne sopisivat hevoselle? Tai joskus saattaa myös olla tarvetta vaihtaa hevosta, eli toteaa, ettei hevonen ja sen luonteet ja tavoitteet sovi yhteen omiin tavoitteisiin. Ongelmatilanteet vaativat joskus isot ja raskaatkin päätökset; aina ei tarvitse niitä tehdä mutta tilanteesta riippuen kannattaa niihin varautua ja olla rehellinen itselleen, olenko oikeasti varautunut satsaamaan tähän hevoseen ja muuttamaan itseäni. Muuten tuhlaat hevosen uudelleenkoulutukseen vain turhaan rahaa ja aikaa.  Mutta jos olet valmis satsaamaan ”ongelmahevoseesi” aikaa, sinä voit myös varautua omaan henkiseen kasvuun ihmisenä - se on yksi parhaimpia puolia työskentelyssä ongelmahevosen kanssa!